Siinä meni kesä. Tällä hetkellä olo on melko ok, johtunee osittain siitä, että muista elämän mullistuksista johtuen tämä aviosotku ei ole edes ollut päällimmäisenä mielessä. No, noista mullistuksista seurasi myös se, että miehen kanssaon vietetty melko paljonkin aikaa yhdessä ja tuntuu sujuvan yhä paremmin.

Mutta vastauksena kommenttiin, pahoittelut tosi hitaasta vastauksesta, että on mieskin puhunut erosta. Lähinnä se on pohtinut eroa sen takia, että voiko tästä ylipäätään päästä yli, kumpikaan. Se on jotenkin helpottavaa, että sekin on pohtinut tuollaista. Osoittaa, ettei se liitele ihan jossain eri sfääreissä, vaan melko realistisesti voi asiaa katsoa.

Ja kyllä. Olen epäillyt rakkauttani mieheeni jatkuvasti ja useasti. Aluksi olin sitä mieltä, että en todellakaan rakasta tuollaista törkykasaa. Olen edelleen samaa mieltä, mutta jos muutosta on tapahtumassa, ehkä voin rakastaa tuota muuttunutta ihmistä, jossa kuitenkin on jotain samaa kuin siinä, johon alun perin rakastuin. Rakkaus on ollut hyvinkin hukassa ihan viime aikoihin saakka. Vasta noin viikko sitten saatoin oikeasti ajatella jotain sen suuntaista ilman että tuntui, että huijaan itseäni. Sitten heti ajattelin, että kappas, sieltä se rakkaus taas tulee! Tuntui hyvältä. Välillä silti tulee niitä päivä, että ei tunnu missään. Mutta pikku hiljaa. Ja jos ei se tule takaisin, niin ei sitten. Sitten täytyy keksiä jotain muuta.

Muutenkin ajatus siitä, että kaikkihan on väliaikaista ja ihmissuhteisiin liittyy aina riski epäonnistumisesta, on ollut jotenkin helpottava. Että jos nyt tuntuu siltä, että kokeillaan toimiiko tämä, niin siitä vaan. Jos ei toimi, niin sitten ei. Mutta ei tähän voi jäädä jankkaamaan ikuisiksi ajoiksi. Täytyy päästä eteenpäin.

Eli edistystä on taas tapahtunut. Rehellisesti sanottuna vuosi sitten en ikinä olisi uskonut, että voin edes kuvitella olevani vielä miehen kanssa. Suosittelen pariterapiaa kyllä ehdottomasti, jos ei tiedä, haluaako jatkaa. Meillä ainakin kommunikaatio on parantunut. Puhutaan asioista enemmän ja uskalletaan näyttää tunteita sen sijaan, että ennen mökötettiin ja vältettiin riitelyä. HIrvittää vain, että miten tämän saisi säilytettyä tämän uuden yhteyden. Siksipä meillä on 3kk päästä tsekkausaika sitten pariterapiaan. Eli päästiin jo vähän löysempään liekaan, heh.

Ei voi korostaa liikaa tässä vaiheessa asioiden ääneen sanomista ja selittämistä. Toinen ei voi tietää mitä ajattelee ja ei välttämättä ymmärrä oikein, vaikka sanookin ääneen sen, mitä ajatteli! Tietysti on niitä pareja joilla on se telepaattinen yhteys, mutta ei ainakaan meillä. Tulkitsen kaiken pahimman kautta, jos mies ei tarkemmin selitä, mitä tarkoitti. Esim. ettei halua pettää tarkoitti mielestäni sitä, että ei halua joo pettää, mutta silti houkutuksen tulle niin voin käydä, vaikkei haluaisi! Tai että ennen se oikein tahtomalla tahtoi pettää. Mies sen sijaan oli etukäteen miettinyt, että ei voi sanoa, että ei petä enää, koska sitten sanoisin, että miten voit muka taata sen, ja sitten ajatteli sanovansa, että ei halua pettää, koska jos ei halua jotain tehdä, niin on se selvempää, että niin ei tapahdu. No, vaikeaa siis on tuon luottamuksen kanssa edelleen, mutta sanoisin, että voiton puolella ollaan.