Jotenkin suurin pelko tällä hetkellä (tietysti pettämisen uusiutumisen lisäksi) on, että palataan siihen samaan arkeen mitä meillä oli. Ei puhuta. Ei ole todellista yhteyttä toiseen. Jaetaan sama asunto, mutta muu tuntuu väkisin vääntämiseltä, toinen tylsältä. Se on mulle se normaalitila.

Nyt tuntuu että eletään jotain poikkeustilaa. En ehkä halua tästä tilasta näitä hyviä puolia menettääkään! Tykkään siitä, että saan olla pari päivää itsekseni ja omine ajatuksineni ja puuhailla omia juttuja joka viikko. On kiva, kun voi nukkua omassa sängyssä ilman toisen häiriköintiä. On ihana aloittaa aamut välillä omaan tahtiin. Kiva, kun nähdään, ja molemmat on ehtineet jo odottaa sitä näkemistä ja on mukavia suunnitelmia odottamassa. Tietenkään kaikki nämä asiat eivät ihan sellaisinaan säily, mutta se fiilis, että olen oma itseni ja kokonainen sellaisena, on jotain sellaista, mitä en tahtoisi unohtaa. Enkä syytä siitä toista, vaan itseäni.

Se oli tämän päivän yksi hoksaus, että olen taas liikaa keskittynyt etsimään vikoja toisesta. Jos aiotaan jatkaa yhdessä, niin ei suhde vain toimi niin. Omaa käytöstä vain voi muuttaa. Mutta nyt en ole ollut valmis joustamaan mistään tai tekemään mitään toisen mieliksi. Rajan vetäminen siihen, mikä on joustoa ja mikä uhrautumista on hemmetin hankalaa meikäläiselle.

Mun oma terapeutti tuli tänään mukaan istuntoon, meitä oli siis neljä. Oli jotekin helpompi puhua, on se kumma! Ja tuli vollotettua kunnolla, ihan turhista asioista. Keskustelu karkasi taas johonkin sfääreihin, asioihin, joista ei ollut tarkoitus yhtään noin paljon puhua.

Positiivisinta oli kai, kun mun oma terapeutti näki meidät ekaa kertaa yhdessä ja sanoi, että selvästi teillä on jotain yhteenkuuluvaisuuden tunnetta ja joku luonteva yhteys. Hmm. Niin kai sitten.

Miten pääsee eroon miellyttämisen halusta, hylätyksi tulemisen pelosta, ja kauhuskenaarioiden maalailusta?

Niin, huonoja puolia tässä yksin asumisessa on lähinnä se, että iltaisin olisi kiva mennä jonkun kanssa nukkumaan. Mutta mieluiten siis NUKUN yksin. Heh, ehkä tosiaan vaadin mahdottomia :)