On nyt nähty taas miehen kanssa melko paljon. Niin paljon, että tulis jopa mieleen, että voitais sopia ettei nähdä muutamaan päivään. Alkaa jotenkin ahdistaa, mikä ei tietysti ole hyvä merkki. Sen kun vielä tietäis, että johtuuko ahdistus a) miehestä, b) musta vai c) siitä, minkälaiseksi koen itteni miehen kanssa.

Mutta on mennyt ihan mukavasti. Tuntuu, että kyllä me voitaiskin palata yhteen, mutta mutta... Jostain hiipii sellanen levoton olo, vaikka oon periaatteessa ihan tyytyväinen. Ärsyttää välillä, kun tuntuu ettei mies ota käytännössä huomioon niitä asioita, joista on puhuttu. Eli mitkä asiat ei oo toimineet aikasemmin meidän suhteessa. Yksi niistä on se, että on vietetty liikaa aikaa keskenämme ja odotettu liikaa toiselta ja suhteelta ponnistelematta oman itsen kehittämisessä ja että ite tekis mukavia asioita, joista tulis itelle hyvä mieli. Siis ihan ilman toista. Ja nyt taas tuntuu, että mies tekee asioita mua miellyttääkseen ja sysää muuta sosiaalista elämää syrjään, jotta voitais olla yhdessä. Ei näin. Mä taas toisaalta en vaadi siltä mitään, jotta mä en odottais siltä tai suhteelta liikoja. Mutta samalla jotenkin kaivan kuoppaa itelleni. Kai mullakin saa olla odotuksia ja voin sanoa ne ääneen! Äh.

Ja eilen luin taas päiväkirjaa siltä ajalta, kun pettäminen tuli ilmi ja ei oltu vielä muutettu erilleen. Kamalaa. Ja tuli paha olo siitä. Sitten taas alkoi ääni päässä muistuttaa, että mietipäs vähän, mitä mies on tehnyt, että oikeastiko haluat jatkaa elämää sellaisen miehen kanssa! Sanopa muuta. Järjen ääni on järkyttävän järkevä ja vakuuttava.

Luin jostain hömppälehdestä taas juttua siitä, että jos ei oo tavallaan tyytyväinen omiin toimintamalleihinsa, niin yrittäis toimia jotenkin päin vastoin, kuin mitä normaalisti toimisi. Mitähän se tässä tapauksessa sitten tarkoittaa? Yleensä kuuntelen aina järkeä niin, että en edes enää tiedä, mitä tunnen. Haluaisin jatkaa tätä, mutta se ei tunnu järkevältä. Eli? MIKSI haluan jatkaa tätä? En usko, että vaihtamalla kummenee? En halua jäädä yksin? Uskon, että ihminen voi muuttua? Rakastan? Emmävaantiiä. Se on se helpoin vastaus, johon pohdinnat voi lopettaa.