Taas yksi sessio takana. Puitiin samoja asioita, joista on puhuttu aikaisemminkin. Että ei pidetty yhteyttä mun perheeseen, meidän perheet on kovin erilaisia ja siksi meidän käyttäytymismallit on kuin eri planeetoilta. Ainoa uusi asia oli, että me ei tunneta toistemme negatiivisia ajatusmalleja niin hyvin kuin positiiviset. Eli suomeksi sanottuna, tiedän kyllä, jos pitää kolme asiaa laittaa järjestykseen, mikä on toisesta kivointa ja toisiksi kivointa, mutta jos pitäis samalla tavalla järjestää kolme ärsyttävää asiaa, en tiedä, mikä toisesta on ärsyttävintä. Ehkä me ei siis olla kommunikoitu negatiivisista asioista kovinkaan tehokkaasti?

Totta puhuen tuntuu että tuo meidän pariterapia ei etene mihinkään tällä erää, ei puhuta niistä kipeimmistä ja vaikeimmista asioista. Kuten että tuleeko tästä mitään. Tuleeko tästä suhdetta, jossa haluaa jatkaa.

Toinen este meidän etenemiselle oon minä. Samalla tavalla ku tuntuu, että tää blgi toistaa itteään, mun ajatukset palaa aina samaan lähtöpisteeseen. Minä haluaisin yhä vaan jauhaa siitä itse pettämisestä, miten se tuntui musta pahalta ja oon ihan rikki ja pelkään että romahdan hetkenä minä hyvänsä. Miten se löi lommon mun itsetuntoon ja nosti ylpeyden taas uusiin ulottuvuuksiin ja suojamuuriin ylimääräset tiilikerrokset. Ja miten ällöttävä se koko asia oli. Enkä halua olla toiselle hyvä. En voi sanoa ääneen, että rakastan, enkä tiedä, onko se edes totta.

Viime perjantaina jotenkin tämän kauheuden paljastumishetki tuli taas tosi elävänä mieleen. En voinu muuta ku itkeä vaan pari tuntia sängyssä ihan halvaantuneena ja silmät toljotti vaan eteenpäin. Ajattelin, että no nytkö sekoan. Niin siitä sitten kuitenkin taas pystyyn ittensä kampesi. Mutta silloin kristallisoitui myös se, että mun täytyy kerta kaikkiaan päästä purkamaan tämä asia atomi atomilta johonkin roskasankoon niin, ettei se enää möyhi tuolla mun päässä. Muuten tästä ei tuu mitään.

Siksipä aloitan parin viikon päästä taas terapiasessiot myös yksin. Toivottavasti se auttaa pääsemään mua tästä roskasta yli ja eteenpäin.