Nyt on ensimmäinen oma EMDR-sessio takana. Ehkä jännitin turhaan, ehkä en. Suurin osa ajasta käytettiin ihan normaaliin keskusteluun. Keskustelun lomassa oli sitten näitä hetkiä, jolloinseurasin terpautin sormia katseella yrittäen samalla miettiä jotain tiettyä asiaa. Täytyy sanoa, että kokemus oli vahvempi, mitä odotin. Odotin kyllä, että itken siellä kuin seula, mutta tuli paljon muutakin.

Me käytiin läpi sitä kesäistä keskustelua mieheni kanssa, kun mulle valkeni pettämisen koko kuva. Että miten kauan sitä on jatkunut ja että kyseessä oli ihan rehellistä pan*a, ei "pelkkää" muin keinoin homman hoitamista. Muistan keskustelun niin että voin katella sitä ku valokuvaa, paitsi että ite oon kameran takana. Kun mun piti kertoa tuosta, mulle tuli samanlaisia vilunväristyksiä, tärinää, jännitystä ja hengenahdistusta ku sillon tunsin, ku horkassa tärisin peiton alla. Todella outoa. Mutta sellasia tuntemuksia mulle on tullut nyt muutenkin, kun asiasta oon joutunut yksityiskohtaisemmin puhumaan. Mutta että se tulee vieläkin noin vahvasti.

Terapeutti oli tosi empaattinen. Vaikutti aika järkyttyneeltä asiasta, mitä oon saanut kokea. Pisti miettimään että noinko pahalta se tosiaan kuulostaa...

Se yllätti itteni kanssa, että tajusin, miten sumeat mielikuvat mulla on tuosta keskustelusta sen kaikkein kamalimman kohdan jälkeen. Ei mulla oo mitään hajua, kauanko me juteltiin tai mistä me juteltiin sitten sen paljastuksen huippukohdan jälkeen.

Mutta pari hyvää hoksausta tuli. Että miks en oo ite tuota ajatellu! Ihmettelin, miksi pahat ajatukset valtaa pään aina kun ei miehen kanssa vähään aikaan nähdä. Alkaa pyöriä mielessä että miten toinen pystyi tekemään tuollaista ja mitä se konkreettisesti on tehnyt. Ehkäpä asialla on tekemistä sen kanssa, että nää "teot" tapahtui yleensä, kun jompi kumpi meistä oli matkalla.

Pää on nyt todella sekava. Olo on ihan niin kuin sillon sen alkuperäisenkin keskustelun jälkeen... Silti jotenkin kevyempi. Kummallista, miten paljon tämä koko kuvio on vaikuttanut negatiivisesti mun ajatuksiin itsestäni ja kuitenkin samalla pidän itteäni jotenkin nyt vahvempana, vaikka oonkin ihan romuna. Skitsoa? :)

Mua varoiteltiin, että nyt voi olla huono olo ja sekava pää. Olikin vähän huteraa lähtä sieltä terapiasta kotiin ja työn teon tälle päivää voi unohtaa. Kuin jyrän alle olis jäänyt. Ens viikolla on seuraava sessio. Eli ihme huhut tästä terapiamuodosta piti osa paikkansa, osa ei. Ainakin sillä on todistetusti muhun joitakin vaikutuksia. Nähtäväksi jää, auttaako tää mua tän asian loppuun käsittelemisessä.