Viime parisession puinti jäi vähän myöhäiseen. Yritettiin kysellä terapeutilta epäsuorasti, että joko meidän pitäis lopettaa, mutta kuulemma hän sitten yleensä itse ehdottaa, kun näkee, että ehkä kaikki tarpeellinen on jo sanottu. Eli ei saatu terveen parisuhteen papereita :)

Puhuttiin mm. siitä, miksi tunnen, että mua ei oo arvostettu parisuhteessa. Se olikin hassua, että vaikea sanoa täsmällisiä esimerkkejä sanoista tai teoista. Eli onko koko homma vaan mun päässä ja omasta asenteesta kiinni? Joka tapauksessa mulle olis tärkeää, että säilyttäisin mun oman persoonan ja oman tahdon myös parisuhteessa...mutta onko se mahdollista just tämän ihmisen kanssa, en tiiä. Miksi tulee sellanen levoton ja rauhaton ja välillä ahdistava olo, kun ollaan yhdessä? Tuli ennen tätäkin. Löytyiskö se rauha sitten muualta ja jonku toisen ihmisen kanssa, en tiiä, vai pitäiskö sen löytyä vaan omasta päästä.

Mulla alkaa tänään mun omat sessiot, joten pariterapiasta pidetään taukoa. Jännittää. Pelottaa toisaalta, että miten siellä repeän ja miten paha olo tulee. Toisaalta ajattelen ehkä koko hommaa vähän huuhaana. Sitten taas vaan jännittää se, kun ei tiedä, mitä siellä tapahtuu. Ei kai sitä voi mennä ku avoimin mielin katsomaan mitä se on.

Meillä on nyt menny ihan hyvin, mutta jostain puskee välillä vanha tuttu ahdistava olo. En tykkää, enkä tajua, mistä se johtuu. Hirveästi pitää ponnistella, että pysyy jotenkin "selvänä", osaa keskittyä nykyhetkeen ja yrittää nauttia siitä. Yrittää olla ahdistumatta ja kiukuttelematta. Välillä tuntuu, että sellanen voimaton olokin palaa. Että ei jaksa tehdä mitään. Kaupassa käynti tuntuu tosi raskaalta ajatukselta ruuan laitosta puhumattakaan. Haluais mennä ja tehdä, mutta ei vaan jaksa. Mutta sitten välillä kaikki on taas ok.

Toinen juttu tietysti on, että kun ei vähään aikaan nähdä, niin alan taas ajatella, että mitä toinen on tehnyt ja miten se on voinut ylipäätään tehdä niin jne jne. Samaa vanhaa rataa menee ajatukset. Sitten kun toista taas näkee, niin kohtaaminen on kalsea. Toivottavasti tähän ajatuspyörään tulis helpotusta tuolla omassa terapiassa. Sitäpä sitten odottamaan...