Parisuhderintamalla on edelleen kaksijakoista. Varsinkin silloin kun riidellään aina samoista asioista, niin tuntuu, että no eikös tämä ollut jo tässä. Mutta sitten kun on mukavaa, niin toinen vaikuttaa taas siltä omalta ihmiseltä. Ei kai mikään suhde ole helppo? Tai jos on, niin voisko joku kertoa...

Eniten silti ehkä kaipaan sitä henkistä läheisyyttä. Toisesta on vaikea saada irti asioita. Se turhauttaa. Kaipaisin koko ajan enemmän kommunikaatiota ja jotain puuhailua, ideoita. Jos toinen ei vain ole sellainen tyyppi, niin eipä tämä homma kannata.

Ärsyttää myös televisiossa pyörivä mainos uudesta tv-sarjasta. Ihmiset tietysti vastaavat, että jos toinen pettää, niin se on sillä selvä. Mitä muuta voi olettaa? Jos vähänkään on itsetuntoa ja itsesuojeluhalua, niin se on ainoa oikea vastaus. Jos olen sitä mieltä, että pettäminen tarkoittaa että se on kerrasta poikki, niin miten ihmeessä olen vielä tässä? Asia olisi eri, jos tämä olisi joku teinisuhde ja olettaisin ihmisten vielä olevan täydellisiä. En olisi tässä, jos en uskoisi muutokseen. Siitä kuitenkin on jotain merkkejä ilmassa.

Ärsyttävintä tässä on se, että molemmat terapeutit ovat jotenkin miehen edistyksestä ja muutoshalusta vaikuttuneita. Vaikka toinen ei ole edes tavannut koko miestä. Kai se ärsyttää sitten siksi, että olis niin paljon helpompaa, jos joku sanoisi, että no jätä tuo. No jos haluan lähteä, niin enkö vain uskalla? Se vasta ärsyttävä ajatus olisikin, että toteaisin olevani nynny. No tottahan se on. Pitää pitää puolensa ja lakata miellyttämästä toisia. Sehän se on se naistenlehtien toistuva opetus...

Eilen oli taas oma istunto ja tällä erää ajattelin pitää niissä taas taukoa. Ennen istuntoa ajattelin, että onpa kiva päästä juttelemaan ja taas ahdistaa ja olis kiva päästä mietinnöissä taas eteenpäin. Mutta kuinkas kävikään - en oikein saanut taas itsestäni mitään irti ja käynti meni tavallaan vähän hukkaan. Ärsyttävää. Milloinkahan sitä uskaltaa lopettaa nuo käynnit kokonaan? Varmaan sitten, kun ei enää tunne niitä tarvitsevansa... Siltä tuntuu nyt, mutta samalla pelottaa, että eikö nyt kannattaisi käyttää mahdollisuus hyväksi ja yrittää pureskella ihan kaikki ammatti-ihmisen kanssa, ennen kuin hautautuu taas omiin ajatuksiin? En tiedä.

Eli melkoista itsepohdiskelua tässä saa vieläkin harrastaa. Rasittavaa.